Heinäkuu meni humisten ohi ja viime viikolla loppui jo koulukin. Heinäkuussa riitti koulun puolesta kiirettä, sillä ennen koulun loppumista oli japaninkielen loppukoe, yksi raportti japaniksi ja toinen englanniksi sekä pari esitelmää. Viikonloput hujahtivat kavereiden kanssa ulkona. Tässä lyhyt kertaus heinäkuun tapahtumista. Kuvituksena huikeita maisemia Fuji-vuorelta!
Heinäkuun 3. päivä oli JLPT eli Japaninkielen taitotasotesti. Testi järjestetään kaksi kertaa vuodessa eri puolella maailmaa. Se maksaa n. 50€ ja voi valita viidestä eri tasosta (N5-N1) minkä tason testiä haluaa yrittää. Läpäistyään saa todistuksen, että on läpäissyt sen tason kokeen. Itse osallistuin N3 tasotestiin, kuten moni muukin luokkakaverini. Koe koostuu kolmesta osasta, jotka ovat kanjit, luetun ymmärtäminen ja kielioppi sekä kuullunymmärtäminen. Koetta varten harjoitellessa pelkäsin, että se ei tule menemään läpi, mutta koe osoittautuikin harjoituskokeita helpommaksi ja uskoisin sen menevän läpi. Tulokset tulevat tosin vasta syyskuussa.. Kandan yliopiston taso 3, jolla olin, vastaa siis aikalailla tuota N3-taitotasoa.
Heinäkuun toisena viikonloppuna olikin sitten vuorossa Fuji-vuoren valloitus. Fujilla on asemia aina tietyin välimatkoin ja asemilla voi levätä, syödä ja yöpyä maksua vastaan. Me aloitimme kiipeämisen viidenneltä asemalta, jonne pääsee bussilla ja joka on suosittu turistikohde. Meillä kesti kuusi tuntia kavuta kahdeksannelle asemalle, jossa meillä oli varaus makuupaikasta vuoristomajassa. Kapuaminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä pimeä tulee aikaisin ja etenkin seitsemännen aseman jälkeen matkanteko on melko haastavaa, sillä täytyy oikeasti käyttää käsiä apuna ja kiivetä. Kahdeksannella asemalla nukuimme pari tuntia ja nousimme kahdelta yöllä ja jatkoimme kapuamista. Tällä kertaa satojen muiden kiipeäjien joukossa jonossa, sillä kaikki halusivat tietenkin nähdä kuuluisan auringonnousun Fuji-vuoren huipulta. Tämä osuus kesti melkein kaksi tuntia ja kerkesimme huipulle juuri ennen kuin aurinko nousi. Katsoimme auringonnousun ja suuntasimme samantien takaisin alas, sillä huipulla oli todella kylmä eikä meillä ollut niin hyviä varusteita. Alas tulo kesti noin kolme tuntia. Tulimme sellaiseen tulokseen, että ylös kiipeäminen vaatii enemmän kestävyyttä ja alastulo lihasvoimaa, sillä ylös mennessä mä olin ensimmäisenä ja jouduin odottamaan muita, kun taas salilla ahkerasti käyvä kaveri oli parhaimmillaan tunnin jäljessä. Alas tullessa taas kävi päinvastoin. Salilla käyvällä kaverillani ei ollut mitään ongelmia kun mun taas piti pitää jatkuvasti taukoja, kun jalkojen lihakset olivat niin hapoilla, että jalat vaan tärisi. Hieno reissu, mahtavat maisemat, mutta en kyllä ihan äkkiä ajatellut valloittaa mitään Haltia korkeampaa :D
Seuraavana viikonloppuna kävimme porukalla vesipuistossa. Oli tosi pilvinen päivä ja yhdessä vaiheessa tihutti jopa vettä, niin en sitten älynnyt laittaa aurinkorasvaa ja kuinkas muutenkaan siinä kävi kuin että paloin todella pahasti. Vesipuistossa en huomannut vielä mitään, mutta illalla olin aivan punainen ja pari seuraavaa päivää vaatteiden päällä pitäminen koski ja vieläkin lähtee vähän nahkaa.. Note to self: Laita aurinkorasvaa AINA!
Sitten olikin jo viimeinen kouluviikko. Koulu päättyi jäähyväisjuhlaan, jossa jokainen luokkataso piti pienen esityksen. Oli lauluja, näytelmä ja tanssiesitys. Juhlan jälkeen suuntasimme tietenkin porukalla karaokeen. Monet itkivät, mutta itse en vielä oikein tajunnut, että tämä oli nyt tässä ja että en näe enää näitä ihmisiä. Mutta kyllä ne kyynelet sitten löytyivät, kun piti oikeasti sanoa hyvästit asuntolan ovella, kun yksi taiwanilaisista kavereistani lähti takaisin kotiin. Lupasin tosin jo lähteä sitä seuraavana vuonna käymään Taiwanissa, edellyttäen, että löytyy töitä ja saa säästettyä matkarahaa.
Viime viikonloppuna käytiin myös Disney Seassa eli Disneylandin viereisessä teemapuistossa, joka on vähän enemmän ehkä aikuisille suunnattu. Oli ihan hauskaa, mutta tuli kyllä taas todettua, että jonottaminen pilaa ilon tehokkaasti. Parhaimmillaan jonotimme puolitoista tuntia yhteen laitteeseen. Suosituimpiin laitteisiin emme edes yrittäneet kun jonotusaika oli yli kaksi tuntia. En kyllä viitsisi uudestaan lähteä maksamaan itseään kipeäksi jonottamisen ilosta.
Tällä viikolla olen sitten hoidellut paperiasioita ja siivoillut sekä käynyt vielä täällä olevien vaihtarien kanssa syömässä. Lauantaina poikaystäväni saapuu Japaniin ja reissataan kolmisen viikkoa ennen kuin pääsen vihdoin takaisin Suomeen! Japani oli hyvä vaihtarikokemus, mutta en kyllä haluaisi asua täällä, joten on ihanaa päästä takaisin kotiin.
Blogiin kirjoitan varmaankin enää vain kerran jonkinlaisen vinkkilistan Japaniin ja Kandaan vaihtoon haluaville!
