Hakone ja vieraita Suomesta

Viime viikolla mulle saapui vieraita Suomesta, kun pari ystävääni tuli käymään Tokioon. Vietin pitkän viikonlopun heidän kanssaan ensin kaksi yötä Tokiossa ja sitten yksi yö Hakonessa perinteisessä onsen-ryokanissa eli majatalossa, jossa on kuuma lähde. Oli tosi kiva saada vähäksi aikaa jotain muuta ajateltavaa kuin koulu ja läksyt ja reissu oli kaikin puolin mahtava!

Tokion valot Odaiban saarelta. Edustalla Rainbow Bridge ja taustalla punaisena loistava Tokyo Tower.

Tokiossa kävimme ihmettelemässä kaikkia kuuluisimpia alueita. Käppäilimme mm. Shibuyassa ja Akihabarassa. Kävimme myös ihmettelemässä Tokion valoja Tokyo Metropolitan Government Buildingin näköalatasanteelta sekä Odaiban saarelta. Lisäksi kävimme Asakusan kuuluisalla temppelillä ja sain sieltä jo toistamiseen parhaimman onnen ennustuksen. Tämän vuoden täytyy siis olla erityisen onnekas!

Hakonen pyhäkön ensimmäinen torii-portti Ashi-järven rannalla

Hakoneen menimme junalla ensin Shinjukusta Hakone-Yumotoon ja sieltä sitten jatkoimme vielä puoli tuntia bussilla Hakonemachiin Ashi-järven rannalle. Majoituimme tosiaan perinteisessä japanilaistyylisessä onsen-majatalossa. Saapuessamme majataloon meidät ohjasi huoneeseemme hellyttävä vanha mummeli, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä olikin mun japaninymmärrystaidot kovalla koetuksella, sillä mummeli sössötti niin pahasti, että puheesta oli hyvin vaikea saada selvää. Omaksi yllätyksekseni ymmärsin kuitenkin pääpiirteittäin, mitä sanottavaa hänellä oli ja kommunikointi onnistui ihan hyvin. 

Hakone: Cedar Avenue eli pätkä vanhaa tietä, joka yhdisti aikoinaan Kioton ja Tokion

Majatalossa aluksi meille tarjottiin huoneessamme vihreää teetä ja pienet makeat leivokset. Saimme myös yukatat eli arkiset "kimonot", jotka puimme yllemme kulkiessamme huoneestamme yleisiin pesutiloihin ja kuumaan lähteeseen. Huoneemme oli japanilaistyylinen eli siellä oli tatamilattia, jolle henkilökunta kävi ennen nukkumaan käymistä levittämässä futonit eli eräänlaiset patjat nukkumista varten. Huoneessa oli oma vessa, mutta pesutilat olivat tosiaan kaikille yhteiset kuuman lähteen yhteydessä. Miehille ja naisille on omat pesutilat ja kuumat lähteet. Meidän majatalossamme oli kuuma-allas sekä ulkona että sisällä ja olikin mukavaa rentoutua ulkona kuumassa lähteessä illan viiletessä. Söimme majatalossa myös perinteisen japanilaisen aamupalan sekä illallisen, joka tarjoiltiin huoneeseemme. Illallinen sisälsi mm. sashimia eli raakaa kalaa, tempuraa eli uppopaistettua kalaa ja kasviksia, riisiä, miso-keittoa sekä sobaa eli nuudelikeittoa.

Perinteinen japanilainen illallinen

Hakonessa lähinnä käppäilimme ja ihailimme maisemia Ashi-järvelle ja sen takana kohoavalle Fuji-vuorelle. Löysin myös käsityönä tehdyt linnunmuotoiset origamikorvikset sekä aivan ihanan hatun! Hakone oli hyvin pieni paikka, mutta maisemat olivat upeita! Järvelle pääsee myös risteilemään ja järven toiselta laidalta alkaa köysirata sekä maisemajuna, mutta ne eivät valitettavasti sopineet aikatauluumme saati opiskelijabudjettiin. Ei kyllä jäänyt harmittamaan, sillä Hakone oli muutenkin ihan tarpeeksi hieno kokemus!

Hyvällä säällä Hakonesta voi nähdä Fuji-vuoren

Hakonesta suuntasimme bussilla ensin Odawaraan, jossa vaihto junaan kohti Kamakuraa. Kamakura on kuuluisa vanhoista temppeleistä ja pyhäköistä ja kävimmekin ihmettelemässä jälleen paria. Tässä kohtaa selvennykseksi, että temppeli viittaa buddhalaiseen ja pyhäkkö shintolaiseen pyhään rakennukseen. Temppelit ja pyhäköt noudattavat keskenään hieman erityylistä arkkitehtuuria ja temppeleihin voi usein joutua maksamaan pienen sisäänpääsymaksun, kun pyhäköt ovat yleensä ilmaisia.

Japanin toiseksi suurin Buddha-patsas Kamakurassa

Kävimme ihmettelemässä suurta Buddha-patsasta eräällä temppelillä. Buddhan ympärillä on alunperin ollut suuri puinen halli, mutta rakennus on tuhoutunut maanjäristyksissä ja tulipaloissa eikä sitä ole sittemmin rakennettu uudelleen. Buddha-temppeliltä suuntasimme läheiselle patikointireitille. Patikoimme pari kilometriä ja nautimme puiden varjoisasta vilpoisuudesta, hienoista maisemista sekä monista, monista portaista. Eipä haitannut yhtään, että jäi reissun takia salitreeni väliin, sen verran tuli tällä reissulla noustua portaita...

Näkymä Kamakuran yli merelle

Kamakurasta suuntasimme sitten Chibaan ja asuntolani läheisyyteen, jossa ystäväni yöpyivät viimeiset yönsä business-hotellissa. Viimeisenä iltana treffasimme vaihtarikavereitani ja kävimme porukalla ensin syömässä okonomiyakia eli sitä kaalilettua, jota paistetaan itse pöydässä ja sitten suuntasimme karaokeen. Japanissahan karaoke toimii hieman eri tavalla kuin Suomessa. Täällä vuokrataan muutamaksi tunniksi porukalla äänieristetty karaokehuone, jossa saa laulaa ihan rauhassa omien kavereidensa kanssa. Huoneeseen voi myös tilata ruokaa ja juomaa halutessaan. Tinakenkätyttöä tai muita suomalaisia karaokeklassikoita listalta ei valitettavasti löydy, mutta englanninkielinen valikoima on onneksi kattava aina disneylauluista uusimpiin radiohitteihin. 

Patikointireitti Kamakurassa

Tämän kuun 24. päivä tuli tasan kaksi kuukautta täällä oloa täyteen. Puolivälissä ollaan siis jo, sillä itse vaihtoa on enää kaksi kuukautta jäljellä. Koulun loputtua suunnitelmissa on, että poikaystäväni saapuu tänne ja reissaamme ympäri Japania melkein kolme viikkoa! Voi kyllä olla, että se tulee olemaan huonoin idea ikinä, sillä elokuu on Japanissa sitä kuuminta ja kosteinta aikaa. Tulee varmaan vietettyä paljon aikaa museoissa, kahviloissa, ostoskeskuksissa ja muissa ilmastoiduissa sisätiloissa.

Ranta Kamakurassa

Kun uutuudenviehätys katoaa eli kulttuurishokin seuraava vaihe

Olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta ja siitä kuinka ihminen käyttäytyy ja toimii eri tilanteissa. Lisäksi eri kulttuurit ja niiden välinen kommunikaatio ovat kiinnostava aihepiiri ja onkin ollut erittäin mielenkiintoista seurata omaa ja muiden vaihtareiden sopeutumista uuteen kulttuuriin. Viime aikoina oon huomannut, että erilaiset asiat ovat alkaneet ärsyttää yhä enemmän ja useamman kerran on käynyt mielessä, että olen onnekas kun olen syntynyt Suomeen. Uutuudenviehätys on pikkuhiljaa kaikonnut ja tilalle on tullut kulttuurishokin seuraava vaihe, jossa uuden kulttuurin huonot puolet alkavat näkyä, mikä usein oireilee väsymyksenä, masentuneisuutena sekä koti-ikävänä. 

Koulun kirjasto ja taustalla toimistorakennuksia

Hyvä esimerkki on japanilainen ruoka. Tietysti tarjolla on paljon erilaisia ruokapaikkoja, mutta kun itse tulee lounastettua päivittäin koulun ruokaloissa, niin on joutunut toteamaan, että tarjolla on lähinnä riisiä, uppopaistettua, rasvaista kanaa, vaaleaa leipää, mereneläviä tai jotain äklön makeaa. Suunnittelen vakavasti omien hieman vihreämpien eväiden tekemistä kouluun.. Toinen esimerkki on fiilis siitä, että japaninkielen oppimisessa on tullut jonkinlainen kynnys vastaan ja tuntuu, että siitä ei meinaa päästä yli. Selvästi on kehittynyt Japaniin saapumisen aikaisesta tasosta, mutta vielä ei pysty luontevasti kommunikoimaan japaniksi. Yritän kuitenkin kovasti pysyä siinä uskossa, että seuraavan kuukauden jälkeen voi taas huomata kehittyneensä hieman lisää.

Perinteinen japanilainen ateria

Myös erilaiset japanilaiset käytännöt ja tavat ovat alkaneet ärsyttää. Päällimmäisenä tällä hetkellä ärsyttää suomalaisen silmin pelkkää turhaa vaivannäköä ja ajan tuhlaamista oleva kohtelias puhetyyli. Eli riippuen siitä kenen kanssa keskustelee tulee käyttää hieman eri sanoja ja ilmaisuja. Kavereiden kesken on oma kielensä ja ylempiarvoisten henkilöiden kanssa keskusteltaessa omansa. Ylipäätään ajatus siitä, että joku ihminen on oletusarvoisesti ylempiarvoinen henkilö tuntuu suomalaiseen tasa-arvoon ja välittömyyteen tottuneesta lähes inhottavalta. Pitäisi kirjoittaa opettajalle sähköposti, että en pääse eräälle tunnille, mutta kun Suomessa kyseinen meili on pari riviä, niin täällä sen pituudeksi tulee kaiken maailman kohteliaisuuksista johtuen puoli sivua tekstiä. Vapaasti käännettynä ja lyhennettynä viesti kuuluisi jotakuinkin näin "Arvon opettaja, anteeksi, että häiritsen kesken mahdollisten kiireiden, mutta minulla olisi yksi pyyntö koskien erästä arvon opettajan pitämää oppituntia. Voisiko arvon opettaja olla niin ystävällinen ja antaa minulle vapautuksen tältä tunnilta? Kiitos jatkuvasta huolenpidosta ja avusta. Terveisin Riina". Siis 90% pelkkää turhaa jorinaa ja 10% prosenttia itse asiaa?!? 

Crepes eli erilaisilla makeilla asioilla täytetty lettu on erittäin suosittu Japanissa

Kolmas ärsyttävä asia on se, että koska olen ulkomaalainen ja erityisesti melko vaaleahiuksinen (okei, japanilaisten standardeilla ihan blondi) niin kaikki tuijottaa jatkuvasti. Ettekö nyt ennen muka oo ihmistä nähnyt?? Suurin osa ei edes yritä vilkuilla mitenkään vaivihkaa, vaan ihan suoraan vaan tuijottaa ja pää kääntyy mukana sitä mukaa, kun kuljen ohi. Porukassa liikkuessa sitä ei niin huomaa, mutta jos on yksin liikenteessä alkaa toisinaan suorastaan ahdistaa. Viime aikoina olen ottanut strategiaksi katsoa hymyillen takaisin ja tervehtiä, niin yleensä tuijotus loppuu siihen, mutta se ei vähennä omaa ärsytystä tilanteesta.

Näköala Tokioon  Odaiban keinotekoiselta saarelta

Hauskaa on ollut seurata myös muiden vaihtareiden fiiliksiä. Moni muukin on viime aikoina ollut ärsyyntynyt samoista asioista kuin mäkin. Se vahvistaa fiilistä siitä, että tämä on vain yksi kulttuurishokin vaihe, joka menee joskus ohi. Tämä ajatus puolestaan lievittää ärsyyntymistä ja auttaa suhtautumaan omaan ärsyyntymisen tunteeseen hieman eri näkökulmasta. Todellakaan ei siis missään nimessä kaduta tai harmita, että tuli lähdettyä tänne, vaan uskon edelleen, että kokonaisuutena tämä tulee olemaan hyvä ja arvokas kokemus, jota voi muistella koko loppuelämän.

Ps. Jotta tämä ei olisi pelkkää tekstiä, niin lisäsin jotain random kuvia, jotka liittyvät tekstin sisältöön osa enemmän ja osa vähemmän.

Loput kuvat Tottorin reissulta

En viitsinyt tunkea yhteen postaukseen älytöntä läjää kuvia, mutta halusin kuitenkin jakaa myös nämä kuvat reissusta, niin tässä taas tällä kertaa hieman vähäsanaisempi postaus. Mutta niinhän se sanontakin menee, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Hiekkamuseo hiekkaveistoksineen Tottorissa

Järvi Tottorin maaseudulla

Täydessä kukassa olevia puita Matsuen linnan edustalla

Adachi-taidemuseon japanilainen puutarha

Adachi-taidemuseon japanilainen puutarha 

Hanakairo-kukkapuiston kukkaloistoa

Golden Week ja Japanin lentoa pidempi bussimatka

Golden Week on japanilaisten lomaviikko huhti-toukokuussa. Kaikilla ei ole lomaa ja esim. lukiolaiset ja peruskoululaiset tekevät kyseisen viikon aikana usein luokkaretkiä. Yliopisto-opiskelijoilla kuitenkin onneksi oli viikko lomaa, jos ei lasketa läjää läksyjä. Sitä kun ei voi vaan lomailla, vaan lomallakin on opiskeltava. Itse vietin loman ensimmäisen päivän tekemällä suurimman osan läksyistä pois, sillä lähdimme vaihtariporukalla reissuun vasta ensimmäisen lomapäivän yöllä. Hyppäsimme Tokiossa opiskelijatyyliin halvimpaan yöbussiin ja suuntasimme Tottoriin. Pelkäsin tuota bussimatkaa hieman etukäteen, sillä se tosiaan kesti kauemmin kuin lentoni Japaniin, joka oli siis yhdeksän tuntia bussimatkan kestäessä huimat yksitoista tuntia! Matka sujui kuitenkin yllättävän miellyttävästi, sillä bussi oli tavallista Suomen pitkänmatkan bussia mukavampi ja nukuinki lähes koko matkan. Takamus siinä kyllä hieman puutui loppua kohden ja paluumatkan jälkeen jalat oli niin turvonneet, että hyvä kun mahtui kengät jalkaan. (Juu äiti, ei tullut mieleen ottaa niitä ostamiasi lentosukkia kyseiseen reissuun mukaan..) Bussi myös pysähtyi kahden tunnin välein huoltoasemalle, jotta matkustajat pääsivät vessaan ja jaloittelemaan. Ihan kiva, mutta heräsin joka kerta.. No mutta tulipa taas koettua jotain uutta!

Tottorin hiekkadyynit

Tottori sijaitsee Japanin länsirannikolla ja vierailimme siellä kuuluisilla hiekkadyyneillä, joilta oli upea näköala merelle, kunhan ensin jaksoi kavuta dyynin laelle. Kävimme myös hiekkamuseossa, jossa on vaihtuva näyttely hiekkaveistoksia. Tällä kertaa veistosten teemana oli Etelä-Amerikka ja näimmekin mm. hiekasta veistetyn Machu Picchun. Kävimme myös veneajelulla pitkin Tottorin rannikkoa. Rannikko on korkeaa kivistä kalliota, jonka vesi on kuluttanut mielenkiintoisen näköisiksi muodostelmiksi. Veneajelu oli ehkä pelottavin kokemus ikinä, sillä veneen laidat olivat lähes olemattomat ja aallokko merellä melkoinen.

Tottorin rannikkoa veneestä käsin

Tottorin lisäksi vierailimme Shimanen prefektuurissa. Kävimme ihailemassa Matsuen linnaa, joka on yksi harvoista Japanin keskiaikaisista yhä alkuperäisessä puusta rakennetussa muodossaan olevista linnoista. Linna on rakennettu 1600-luvun alkupuolella ja sen sisällä on näytteillä erilaisia tuon ajan linnaan liittyneitä esineitä ja taideteoksia sotahaarniskoista tauluihin.

Matsuen linna

Lisäksi vierailimme Adachi-taidemuoseossa, jonka päänähtävyytenä oli erittäin vaikuttava japanilainen puutarha. Puutarhaan ei päässyt kävelemään, vaan sitä sai ihailla vain tietyltä reitiltä, joka välillä kulki puutarhan halki, mutta suurimmaksi osaksi puutarhaa joutui ihailemaan ikkunalasin takaa. Kyseinen puutarha on valittu yli kymmenen vuotta putkeen Japanin kauneimmaksi puutarhaksi. Ja puutarha olikin henkeäsalpaava näky. Puutarha oli selkeästi suunniteltu niin, että se sulautuu puutarhan takana näkyvään maisemaan, ikään kuin puutarha jatkuisi silmän kantamattomiin.

Adachi-taidemuseon japanilainen puutarha

Vierailimme myös eräässä Japanin kuuluisimmista pyhäköistä eli Izumo Taishassa. Izumo Taisha on pyhitetty avioliiton jumalalle ja siellä voikin rukoilla onnea ja menestystä parisuhteeseen. Itse jätin kuitenkin rukoilemisen tällä kertaa väliin, sillä kokeilin rukoilemista jo kerran eräällä pienemmällä pyhäköllä vieraillessamme ja ajatus tuon rituaalin suorittamisesta uudelleen tuntui jotenkin teennäiseltä. Enkä halunnut ikään kuin loukata japanilaisten uskomuksia ja jumalia suorittamalla kyseistä rituaalia uudelleen vain kokemuksen vuoksi. Itse kun en kuitenkaan kyseiseen jumaliin suuresti usko.

Izumo Taisha

Yövyimme Yonagon kaupungissa majatalossa, jossa nukuimme tatamilattialla futoneilla. Tatami on siis perinteisesti riisin oljista kudottu pehmeähkö matto, joka tekee lattialla istumisesta ja nukkumisesta hieman miellyttävämpää. Futon puolestaan on ohuehko lattialle levitettävä peti. Futonilla nukkumiseen tottumattomalla voi ensimmäisten öiden jälkeen olla paikat melko jumissa, sillä tatamilattia ja futon ovat suomalaista sänkyä huomattavasti kovempi alusta nukkua. Majatalon suihkutilat olivat hieman epämiellyttävät, joten sen sijaan kävimme kahtena iltana sentoussa eli julkisessa kylpylässä. Sentou maksaa pari euroa ja se toimii siten, että miehille ja naisille on omat puolensa, joissa peseytyä. Pukuhuone ja pesutilat muistuttavat suomalaisen uimahallia. Lisäksi peseytymisen jälkeen voi rentoutua kuumavesialtaassa ihaillen altaan yläpuolen seinämaalausta.

Viimeiseksi kävimme Hanakairo-kukkapuistossa. Puistossa oli erilaisia näyttäviä kukkaistutuksia sekä sisätiloissa erilaisia trooppisempia kasveja. Puistosta näki myös alueen korkeimman vuoren Daisen-tulivuoren useammasta eri paikasta. Ja näky oli kuin suoraan postikortista.

Daisen-vuori kukkaloiston taustalla