Kaikki loppuu aikanaan

Heinäkuu meni humisten ohi ja viime viikolla loppui jo koulukin. Heinäkuussa riitti koulun puolesta kiirettä, sillä ennen koulun loppumista oli japaninkielen loppukoe, yksi raportti japaniksi ja toinen englanniksi sekä pari esitelmää. Viikonloput hujahtivat kavereiden kanssa ulkona. Tässä lyhyt kertaus heinäkuun tapahtumista. Kuvituksena huikeita maisemia Fuji-vuorelta!

Heinäkuun 3. päivä oli JLPT eli Japaninkielen taitotasotesti. Testi järjestetään kaksi kertaa vuodessa eri puolella maailmaa. Se maksaa n. 50€ ja voi valita viidestä eri tasosta (N5-N1) minkä tason testiä haluaa yrittää. Läpäistyään saa todistuksen, että on läpäissyt sen tason kokeen. Itse osallistuin N3 tasotestiin, kuten moni muukin luokkakaverini. Koe koostuu kolmesta osasta, jotka ovat kanjit, luetun ymmärtäminen ja kielioppi sekä kuullunymmärtäminen. Koetta varten harjoitellessa pelkäsin, että se ei tule menemään läpi, mutta koe osoittautuikin harjoituskokeita helpommaksi ja uskoisin sen menevän läpi. Tulokset tulevat tosin vasta syyskuussa.. Kandan yliopiston taso 3, jolla olin, vastaa siis aikalailla tuota N3-taitotasoa. 

Heinäkuun toisena viikonloppuna olikin sitten vuorossa Fuji-vuoren valloitus. Fujilla on asemia aina tietyin välimatkoin ja asemilla voi levätä, syödä ja yöpyä maksua vastaan. Me aloitimme kiipeämisen viidenneltä asemalta, jonne pääsee bussilla ja joka on suosittu turistikohde. Meillä kesti kuusi tuntia kavuta kahdeksannelle asemalle, jossa meillä oli varaus makuupaikasta vuoristomajassa. Kapuaminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä pimeä tulee aikaisin ja etenkin seitsemännen aseman jälkeen matkanteko on melko haastavaa, sillä täytyy oikeasti käyttää käsiä apuna ja kiivetä. Kahdeksannella asemalla nukuimme pari tuntia ja nousimme kahdelta yöllä ja jatkoimme kapuamista. Tällä kertaa satojen muiden kiipeäjien joukossa jonossa, sillä kaikki halusivat tietenkin nähdä kuuluisan auringonnousun Fuji-vuoren huipulta. Tämä osuus kesti melkein kaksi tuntia ja kerkesimme huipulle juuri ennen kuin aurinko nousi. Katsoimme auringonnousun ja suuntasimme samantien takaisin alas, sillä huipulla oli todella kylmä eikä meillä ollut niin hyviä varusteita. Alas tulo kesti noin kolme tuntia. Tulimme sellaiseen tulokseen, että ylös kiipeäminen vaatii enemmän kestävyyttä ja alastulo lihasvoimaa, sillä ylös mennessä mä olin ensimmäisenä ja jouduin odottamaan muita, kun taas salilla ahkerasti käyvä kaveri oli parhaimmillaan tunnin jäljessä. Alas tullessa taas kävi päinvastoin. Salilla käyvällä kaverillani ei ollut mitään ongelmia kun mun taas piti pitää jatkuvasti taukoja, kun jalkojen lihakset olivat niin hapoilla, että jalat vaan tärisi. Hieno reissu, mahtavat maisemat, mutta en kyllä ihan äkkiä ajatellut valloittaa mitään Haltia korkeampaa :D

Seuraavana viikonloppuna kävimme porukalla vesipuistossa. Oli tosi pilvinen päivä ja yhdessä vaiheessa tihutti jopa vettä, niin en sitten älynnyt laittaa aurinkorasvaa ja kuinkas muutenkaan siinä kävi kuin että paloin todella pahasti. Vesipuistossa en huomannut vielä mitään, mutta illalla olin aivan punainen ja pari seuraavaa päivää vaatteiden päällä pitäminen koski ja vieläkin lähtee vähän nahkaa.. Note to self: Laita aurinkorasvaa AINA!

Sitten olikin jo viimeinen kouluviikko. Koulu päättyi jäähyväisjuhlaan, jossa jokainen luokkataso piti pienen esityksen. Oli lauluja, näytelmä ja tanssiesitys. Juhlan jälkeen suuntasimme tietenkin porukalla karaokeen. Monet itkivät, mutta itse en vielä oikein tajunnut, että tämä oli nyt tässä ja että en näe enää näitä ihmisiä. Mutta kyllä ne kyynelet sitten löytyivät, kun piti oikeasti sanoa hyvästit asuntolan ovella, kun yksi taiwanilaisista kavereistani lähti takaisin kotiin. Lupasin tosin jo lähteä sitä seuraavana vuonna käymään Taiwanissa, edellyttäen, että löytyy töitä ja saa säästettyä matkarahaa.

Viime viikonloppuna käytiin myös Disney Seassa eli Disneylandin viereisessä teemapuistossa, joka on vähän enemmän ehkä aikuisille suunnattu. Oli ihan hauskaa, mutta tuli kyllä taas todettua, että jonottaminen pilaa ilon tehokkaasti. Parhaimmillaan jonotimme puolitoista tuntia yhteen laitteeseen. Suosituimpiin laitteisiin emme edes yrittäneet kun jonotusaika oli yli kaksi tuntia. En kyllä viitsisi uudestaan lähteä maksamaan itseään kipeäksi jonottamisen ilosta.

Tällä viikolla olen sitten hoidellut paperiasioita ja siivoillut sekä käynyt vielä täällä olevien vaihtarien kanssa syömässä. Lauantaina poikaystäväni saapuu Japaniin ja reissataan kolmisen viikkoa ennen kuin pääsen vihdoin takaisin Suomeen! Japani oli hyvä vaihtarikokemus, mutta en kyllä haluaisi asua täällä, joten on ihanaa päästä takaisin kotiin.

Blogiin kirjoitan varmaankin enää vain kerran jonkinlaisen vinkkilistan Japaniin ja Kandaan vaihtoon haluaville!

Kiireinen kesäkuu

Kesäkuussa on riittänyt kiirettä siihen tahtiin, että onnistuin unohtamaan koko vaihtoblogin olemassa olon ja vaikka olisin sattunut muistamaan sen, niin eipä olisi ollut pahemmin aikaa kirjoitella saati käydä läpi valokuvia. Arkipäivät ovat menneet koulussa, ruoanlaitossa ja läksyissä, kun taas viikonlopuille on parhaimmillaan riittänyt menoa kahdeksi päiväksi.

Yokohama Chinatown

Kesäkuussa on tullut käytyä mm. Yokohamassa, Uenon eläintarhassa sekä Disneylandissa. Yokohama on kaupunki aivan Tokion kyljessä. Se on merenrannalla ja siellä onkin näyttävä kansainvälinen matkustajasatama, josta on iltaisin upea näkymä Yokohaman keskustaan. Kävimme myös Yokohaman chintatownissa eli kiinalaisessa kaupunginosassa. Sieltä löytyy mm. kiinalaisia ravintoloita, tosin ruoka on kuulemma japanilaiseen makuun sovitettua eikä aitoa kiinalaista ruokaa, sekä kaikenmaailman turisteille suunnattuja tuliaiskauppoja kiinalaisine herkkuineen ja panda-aiheisine tavaroineen. Yokohamassa on myös hyvin pieni huvipuisto keskellä keskustaa ja kävimmekin maailmanpyörässä. Sää sattui olemaan melko tuulinen ja maailmanpyörän gondoli heilui pelottavasti tuulessa. Eikä tilannetta helpottanut kauhukuvat siitä, mitä voisi tapahtua jos juuri sillä hetkellä olisi iskenyt iso maanjäristys. Mielikuvitus on oikein ihana asia toisinaan...

Yokohama Red Brick Warehouse

Uenon eläintarhassa tuli nähtyä vaikka mitä eläimiä, mutta siellä todella iski myös eläintarhojen karu totuus. Niiden tarkoitus on viihdyttää ihmisiä. Eläimillä oli todella pienet ja karut tilat ja osa eläimistä näytti suorastaan aliravituilta tai sairailta. Ihmiset pääsivät todella lähelle eläimiä tuijottamaan ja meluamaan eikä eläimille jäänyt yhtään piilopaikkaa, minkä vuoksi ne vaikuttivat stressaantuneilta. En tietysti ole mikään eläinten asiantuntija, mutta kun vertasi Korkeasaareen niin tuli sellainen olo, että Korkeasaaressa eläimillä on paremmat oltavat eivätkä ne ole siellä pelkästään ihmisten viihteeksi. Viime vierailusta on tosin ehtinyt vierähtää jo muutama vuosi ja haluaisinkin nyt käydä Korkeasaaressa uudestaan tämän uuden näkökulman kanssa.

Yokohama iltavalaistuksessa

Disneyland-huvipuisto sen sijaan yllätti positiivisesti, sillä olin skeptisesti varautunut siihen, että viimeistään väenpaljous latistaa tunnelman. Pelkkä paikka on niin erilainen ja hieno, että olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa. Itse en ole koskaan ollut huvipuistolaitteiden suuri ystävä, mutta tykkäsin kyllä Disneylandista. Aamupäivä meni todella mukavasti, mutta lounasaikaan törmäsimme ensimmäisen kerran ihmispaljouteen, kun ruokapaikkoihin oli aivan törkeän pitkät jonot. Iltapäivää kohden väkimäärä vain lisääntyi ja suosittujen laitteiden jonotusajat alkoivat lähennellä kahta tuntia ja muidenkin jo tuntia. Siinä vaiheessa jalkoihin särki jo sen verran että jonottaminen ei enää kiinnostanut ja suuntasimmekin kotia kohti. Tämän kokemuksen perusteella suosittelenkin Disneylandiin haluavalle, että ostaa pääsylipun etukäteen, saapuu paikalle jo heti aamusta ja välttää viikonloppuja!

Disneyland

Tässä vaiheessa koulua on jäljellä enää kuukausi ja erilaiset raportit ja harjoitustyöt alkavat kasaantua uhkaavasti. Tämän viikon sunnuntaina on myös JLPT eli japaninkielen tasokoe, johon menin ilmottautumaan. Siihenkin pitäisi siis opiskella jossain välissä. Heinäkuulle riittää myös vapaa-ajan suunnitelmia. Tarkoitus olisi mm. kavuta Fuji-vuorelle sekä käydä huvittelemassa myös Disney Sea-huvipuistossa, joka on Disneylandin uudempi naapuri.

Hakone ja vieraita Suomesta

Viime viikolla mulle saapui vieraita Suomesta, kun pari ystävääni tuli käymään Tokioon. Vietin pitkän viikonlopun heidän kanssaan ensin kaksi yötä Tokiossa ja sitten yksi yö Hakonessa perinteisessä onsen-ryokanissa eli majatalossa, jossa on kuuma lähde. Oli tosi kiva saada vähäksi aikaa jotain muuta ajateltavaa kuin koulu ja läksyt ja reissu oli kaikin puolin mahtava!

Tokion valot Odaiban saarelta. Edustalla Rainbow Bridge ja taustalla punaisena loistava Tokyo Tower.

Tokiossa kävimme ihmettelemässä kaikkia kuuluisimpia alueita. Käppäilimme mm. Shibuyassa ja Akihabarassa. Kävimme myös ihmettelemässä Tokion valoja Tokyo Metropolitan Government Buildingin näköalatasanteelta sekä Odaiban saarelta. Lisäksi kävimme Asakusan kuuluisalla temppelillä ja sain sieltä jo toistamiseen parhaimman onnen ennustuksen. Tämän vuoden täytyy siis olla erityisen onnekas!

Hakonen pyhäkön ensimmäinen torii-portti Ashi-järven rannalla

Hakoneen menimme junalla ensin Shinjukusta Hakone-Yumotoon ja sieltä sitten jatkoimme vielä puoli tuntia bussilla Hakonemachiin Ashi-järven rannalle. Majoituimme tosiaan perinteisessä japanilaistyylisessä onsen-majatalossa. Saapuessamme majataloon meidät ohjasi huoneeseemme hellyttävä vanha mummeli, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä olikin mun japaninymmärrystaidot kovalla koetuksella, sillä mummeli sössötti niin pahasti, että puheesta oli hyvin vaikea saada selvää. Omaksi yllätyksekseni ymmärsin kuitenkin pääpiirteittäin, mitä sanottavaa hänellä oli ja kommunikointi onnistui ihan hyvin. 

Hakone: Cedar Avenue eli pätkä vanhaa tietä, joka yhdisti aikoinaan Kioton ja Tokion

Majatalossa aluksi meille tarjottiin huoneessamme vihreää teetä ja pienet makeat leivokset. Saimme myös yukatat eli arkiset "kimonot", jotka puimme yllemme kulkiessamme huoneestamme yleisiin pesutiloihin ja kuumaan lähteeseen. Huoneemme oli japanilaistyylinen eli siellä oli tatamilattia, jolle henkilökunta kävi ennen nukkumaan käymistä levittämässä futonit eli eräänlaiset patjat nukkumista varten. Huoneessa oli oma vessa, mutta pesutilat olivat tosiaan kaikille yhteiset kuuman lähteen yhteydessä. Miehille ja naisille on omat pesutilat ja kuumat lähteet. Meidän majatalossamme oli kuuma-allas sekä ulkona että sisällä ja olikin mukavaa rentoutua ulkona kuumassa lähteessä illan viiletessä. Söimme majatalossa myös perinteisen japanilaisen aamupalan sekä illallisen, joka tarjoiltiin huoneeseemme. Illallinen sisälsi mm. sashimia eli raakaa kalaa, tempuraa eli uppopaistettua kalaa ja kasviksia, riisiä, miso-keittoa sekä sobaa eli nuudelikeittoa.

Perinteinen japanilainen illallinen

Hakonessa lähinnä käppäilimme ja ihailimme maisemia Ashi-järvelle ja sen takana kohoavalle Fuji-vuorelle. Löysin myös käsityönä tehdyt linnunmuotoiset origamikorvikset sekä aivan ihanan hatun! Hakone oli hyvin pieni paikka, mutta maisemat olivat upeita! Järvelle pääsee myös risteilemään ja järven toiselta laidalta alkaa köysirata sekä maisemajuna, mutta ne eivät valitettavasti sopineet aikatauluumme saati opiskelijabudjettiin. Ei kyllä jäänyt harmittamaan, sillä Hakone oli muutenkin ihan tarpeeksi hieno kokemus!

Hyvällä säällä Hakonesta voi nähdä Fuji-vuoren

Hakonesta suuntasimme bussilla ensin Odawaraan, jossa vaihto junaan kohti Kamakuraa. Kamakura on kuuluisa vanhoista temppeleistä ja pyhäköistä ja kävimmekin ihmettelemässä jälleen paria. Tässä kohtaa selvennykseksi, että temppeli viittaa buddhalaiseen ja pyhäkkö shintolaiseen pyhään rakennukseen. Temppelit ja pyhäköt noudattavat keskenään hieman erityylistä arkkitehtuuria ja temppeleihin voi usein joutua maksamaan pienen sisäänpääsymaksun, kun pyhäköt ovat yleensä ilmaisia.

Japanin toiseksi suurin Buddha-patsas Kamakurassa

Kävimme ihmettelemässä suurta Buddha-patsasta eräällä temppelillä. Buddhan ympärillä on alunperin ollut suuri puinen halli, mutta rakennus on tuhoutunut maanjäristyksissä ja tulipaloissa eikä sitä ole sittemmin rakennettu uudelleen. Buddha-temppeliltä suuntasimme läheiselle patikointireitille. Patikoimme pari kilometriä ja nautimme puiden varjoisasta vilpoisuudesta, hienoista maisemista sekä monista, monista portaista. Eipä haitannut yhtään, että jäi reissun takia salitreeni väliin, sen verran tuli tällä reissulla noustua portaita...

Näkymä Kamakuran yli merelle

Kamakurasta suuntasimme sitten Chibaan ja asuntolani läheisyyteen, jossa ystäväni yöpyivät viimeiset yönsä business-hotellissa. Viimeisenä iltana treffasimme vaihtarikavereitani ja kävimme porukalla ensin syömässä okonomiyakia eli sitä kaalilettua, jota paistetaan itse pöydässä ja sitten suuntasimme karaokeen. Japanissahan karaoke toimii hieman eri tavalla kuin Suomessa. Täällä vuokrataan muutamaksi tunniksi porukalla äänieristetty karaokehuone, jossa saa laulaa ihan rauhassa omien kavereidensa kanssa. Huoneeseen voi myös tilata ruokaa ja juomaa halutessaan. Tinakenkätyttöä tai muita suomalaisia karaokeklassikoita listalta ei valitettavasti löydy, mutta englanninkielinen valikoima on onneksi kattava aina disneylauluista uusimpiin radiohitteihin. 

Patikointireitti Kamakurassa

Tämän kuun 24. päivä tuli tasan kaksi kuukautta täällä oloa täyteen. Puolivälissä ollaan siis jo, sillä itse vaihtoa on enää kaksi kuukautta jäljellä. Koulun loputtua suunnitelmissa on, että poikaystäväni saapuu tänne ja reissaamme ympäri Japania melkein kolme viikkoa! Voi kyllä olla, että se tulee olemaan huonoin idea ikinä, sillä elokuu on Japanissa sitä kuuminta ja kosteinta aikaa. Tulee varmaan vietettyä paljon aikaa museoissa, kahviloissa, ostoskeskuksissa ja muissa ilmastoiduissa sisätiloissa.

Ranta Kamakurassa

Kun uutuudenviehätys katoaa eli kulttuurishokin seuraava vaihe

Olen aina ollut kiinnostunut psykologiasta ja siitä kuinka ihminen käyttäytyy ja toimii eri tilanteissa. Lisäksi eri kulttuurit ja niiden välinen kommunikaatio ovat kiinnostava aihepiiri ja onkin ollut erittäin mielenkiintoista seurata omaa ja muiden vaihtareiden sopeutumista uuteen kulttuuriin. Viime aikoina oon huomannut, että erilaiset asiat ovat alkaneet ärsyttää yhä enemmän ja useamman kerran on käynyt mielessä, että olen onnekas kun olen syntynyt Suomeen. Uutuudenviehätys on pikkuhiljaa kaikonnut ja tilalle on tullut kulttuurishokin seuraava vaihe, jossa uuden kulttuurin huonot puolet alkavat näkyä, mikä usein oireilee väsymyksenä, masentuneisuutena sekä koti-ikävänä. 

Koulun kirjasto ja taustalla toimistorakennuksia

Hyvä esimerkki on japanilainen ruoka. Tietysti tarjolla on paljon erilaisia ruokapaikkoja, mutta kun itse tulee lounastettua päivittäin koulun ruokaloissa, niin on joutunut toteamaan, että tarjolla on lähinnä riisiä, uppopaistettua, rasvaista kanaa, vaaleaa leipää, mereneläviä tai jotain äklön makeaa. Suunnittelen vakavasti omien hieman vihreämpien eväiden tekemistä kouluun.. Toinen esimerkki on fiilis siitä, että japaninkielen oppimisessa on tullut jonkinlainen kynnys vastaan ja tuntuu, että siitä ei meinaa päästä yli. Selvästi on kehittynyt Japaniin saapumisen aikaisesta tasosta, mutta vielä ei pysty luontevasti kommunikoimaan japaniksi. Yritän kuitenkin kovasti pysyä siinä uskossa, että seuraavan kuukauden jälkeen voi taas huomata kehittyneensä hieman lisää.

Perinteinen japanilainen ateria

Myös erilaiset japanilaiset käytännöt ja tavat ovat alkaneet ärsyttää. Päällimmäisenä tällä hetkellä ärsyttää suomalaisen silmin pelkkää turhaa vaivannäköä ja ajan tuhlaamista oleva kohtelias puhetyyli. Eli riippuen siitä kenen kanssa keskustelee tulee käyttää hieman eri sanoja ja ilmaisuja. Kavereiden kesken on oma kielensä ja ylempiarvoisten henkilöiden kanssa keskusteltaessa omansa. Ylipäätään ajatus siitä, että joku ihminen on oletusarvoisesti ylempiarvoinen henkilö tuntuu suomalaiseen tasa-arvoon ja välittömyyteen tottuneesta lähes inhottavalta. Pitäisi kirjoittaa opettajalle sähköposti, että en pääse eräälle tunnille, mutta kun Suomessa kyseinen meili on pari riviä, niin täällä sen pituudeksi tulee kaiken maailman kohteliaisuuksista johtuen puoli sivua tekstiä. Vapaasti käännettynä ja lyhennettynä viesti kuuluisi jotakuinkin näin "Arvon opettaja, anteeksi, että häiritsen kesken mahdollisten kiireiden, mutta minulla olisi yksi pyyntö koskien erästä arvon opettajan pitämää oppituntia. Voisiko arvon opettaja olla niin ystävällinen ja antaa minulle vapautuksen tältä tunnilta? Kiitos jatkuvasta huolenpidosta ja avusta. Terveisin Riina". Siis 90% pelkkää turhaa jorinaa ja 10% prosenttia itse asiaa?!? 

Crepes eli erilaisilla makeilla asioilla täytetty lettu on erittäin suosittu Japanissa

Kolmas ärsyttävä asia on se, että koska olen ulkomaalainen ja erityisesti melko vaaleahiuksinen (okei, japanilaisten standardeilla ihan blondi) niin kaikki tuijottaa jatkuvasti. Ettekö nyt ennen muka oo ihmistä nähnyt?? Suurin osa ei edes yritä vilkuilla mitenkään vaivihkaa, vaan ihan suoraan vaan tuijottaa ja pää kääntyy mukana sitä mukaa, kun kuljen ohi. Porukassa liikkuessa sitä ei niin huomaa, mutta jos on yksin liikenteessä alkaa toisinaan suorastaan ahdistaa. Viime aikoina olen ottanut strategiaksi katsoa hymyillen takaisin ja tervehtiä, niin yleensä tuijotus loppuu siihen, mutta se ei vähennä omaa ärsytystä tilanteesta.

Näköala Tokioon  Odaiban keinotekoiselta saarelta

Hauskaa on ollut seurata myös muiden vaihtareiden fiiliksiä. Moni muukin on viime aikoina ollut ärsyyntynyt samoista asioista kuin mäkin. Se vahvistaa fiilistä siitä, että tämä on vain yksi kulttuurishokin vaihe, joka menee joskus ohi. Tämä ajatus puolestaan lievittää ärsyyntymistä ja auttaa suhtautumaan omaan ärsyyntymisen tunteeseen hieman eri näkökulmasta. Todellakaan ei siis missään nimessä kaduta tai harmita, että tuli lähdettyä tänne, vaan uskon edelleen, että kokonaisuutena tämä tulee olemaan hyvä ja arvokas kokemus, jota voi muistella koko loppuelämän.

Ps. Jotta tämä ei olisi pelkkää tekstiä, niin lisäsin jotain random kuvia, jotka liittyvät tekstin sisältöön osa enemmän ja osa vähemmän.

Loput kuvat Tottorin reissulta

En viitsinyt tunkea yhteen postaukseen älytöntä läjää kuvia, mutta halusin kuitenkin jakaa myös nämä kuvat reissusta, niin tässä taas tällä kertaa hieman vähäsanaisempi postaus. Mutta niinhän se sanontakin menee, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Hiekkamuseo hiekkaveistoksineen Tottorissa

Järvi Tottorin maaseudulla

Täydessä kukassa olevia puita Matsuen linnan edustalla

Adachi-taidemuseon japanilainen puutarha

Adachi-taidemuseon japanilainen puutarha 

Hanakairo-kukkapuiston kukkaloistoa

Golden Week ja Japanin lentoa pidempi bussimatka

Golden Week on japanilaisten lomaviikko huhti-toukokuussa. Kaikilla ei ole lomaa ja esim. lukiolaiset ja peruskoululaiset tekevät kyseisen viikon aikana usein luokkaretkiä. Yliopisto-opiskelijoilla kuitenkin onneksi oli viikko lomaa, jos ei lasketa läjää läksyjä. Sitä kun ei voi vaan lomailla, vaan lomallakin on opiskeltava. Itse vietin loman ensimmäisen päivän tekemällä suurimman osan läksyistä pois, sillä lähdimme vaihtariporukalla reissuun vasta ensimmäisen lomapäivän yöllä. Hyppäsimme Tokiossa opiskelijatyyliin halvimpaan yöbussiin ja suuntasimme Tottoriin. Pelkäsin tuota bussimatkaa hieman etukäteen, sillä se tosiaan kesti kauemmin kuin lentoni Japaniin, joka oli siis yhdeksän tuntia bussimatkan kestäessä huimat yksitoista tuntia! Matka sujui kuitenkin yllättävän miellyttävästi, sillä bussi oli tavallista Suomen pitkänmatkan bussia mukavampi ja nukuinki lähes koko matkan. Takamus siinä kyllä hieman puutui loppua kohden ja paluumatkan jälkeen jalat oli niin turvonneet, että hyvä kun mahtui kengät jalkaan. (Juu äiti, ei tullut mieleen ottaa niitä ostamiasi lentosukkia kyseiseen reissuun mukaan..) Bussi myös pysähtyi kahden tunnin välein huoltoasemalle, jotta matkustajat pääsivät vessaan ja jaloittelemaan. Ihan kiva, mutta heräsin joka kerta.. No mutta tulipa taas koettua jotain uutta!

Tottorin hiekkadyynit

Tottori sijaitsee Japanin länsirannikolla ja vierailimme siellä kuuluisilla hiekkadyyneillä, joilta oli upea näköala merelle, kunhan ensin jaksoi kavuta dyynin laelle. Kävimme myös hiekkamuseossa, jossa on vaihtuva näyttely hiekkaveistoksia. Tällä kertaa veistosten teemana oli Etelä-Amerikka ja näimmekin mm. hiekasta veistetyn Machu Picchun. Kävimme myös veneajelulla pitkin Tottorin rannikkoa. Rannikko on korkeaa kivistä kalliota, jonka vesi on kuluttanut mielenkiintoisen näköisiksi muodostelmiksi. Veneajelu oli ehkä pelottavin kokemus ikinä, sillä veneen laidat olivat lähes olemattomat ja aallokko merellä melkoinen.

Tottorin rannikkoa veneestä käsin

Tottorin lisäksi vierailimme Shimanen prefektuurissa. Kävimme ihailemassa Matsuen linnaa, joka on yksi harvoista Japanin keskiaikaisista yhä alkuperäisessä puusta rakennetussa muodossaan olevista linnoista. Linna on rakennettu 1600-luvun alkupuolella ja sen sisällä on näytteillä erilaisia tuon ajan linnaan liittyneitä esineitä ja taideteoksia sotahaarniskoista tauluihin.

Matsuen linna

Lisäksi vierailimme Adachi-taidemuoseossa, jonka päänähtävyytenä oli erittäin vaikuttava japanilainen puutarha. Puutarhaan ei päässyt kävelemään, vaan sitä sai ihailla vain tietyltä reitiltä, joka välillä kulki puutarhan halki, mutta suurimmaksi osaksi puutarhaa joutui ihailemaan ikkunalasin takaa. Kyseinen puutarha on valittu yli kymmenen vuotta putkeen Japanin kauneimmaksi puutarhaksi. Ja puutarha olikin henkeäsalpaava näky. Puutarha oli selkeästi suunniteltu niin, että se sulautuu puutarhan takana näkyvään maisemaan, ikään kuin puutarha jatkuisi silmän kantamattomiin.

Adachi-taidemuseon japanilainen puutarha

Vierailimme myös eräässä Japanin kuuluisimmista pyhäköistä eli Izumo Taishassa. Izumo Taisha on pyhitetty avioliiton jumalalle ja siellä voikin rukoilla onnea ja menestystä parisuhteeseen. Itse jätin kuitenkin rukoilemisen tällä kertaa väliin, sillä kokeilin rukoilemista jo kerran eräällä pienemmällä pyhäköllä vieraillessamme ja ajatus tuon rituaalin suorittamisesta uudelleen tuntui jotenkin teennäiseltä. Enkä halunnut ikään kuin loukata japanilaisten uskomuksia ja jumalia suorittamalla kyseistä rituaalia uudelleen vain kokemuksen vuoksi. Itse kun en kuitenkaan kyseiseen jumaliin suuresti usko.

Izumo Taisha

Yövyimme Yonagon kaupungissa majatalossa, jossa nukuimme tatamilattialla futoneilla. Tatami on siis perinteisesti riisin oljista kudottu pehmeähkö matto, joka tekee lattialla istumisesta ja nukkumisesta hieman miellyttävämpää. Futon puolestaan on ohuehko lattialle levitettävä peti. Futonilla nukkumiseen tottumattomalla voi ensimmäisten öiden jälkeen olla paikat melko jumissa, sillä tatamilattia ja futon ovat suomalaista sänkyä huomattavasti kovempi alusta nukkua. Majatalon suihkutilat olivat hieman epämiellyttävät, joten sen sijaan kävimme kahtena iltana sentoussa eli julkisessa kylpylässä. Sentou maksaa pari euroa ja se toimii siten, että miehille ja naisille on omat puolensa, joissa peseytyä. Pukuhuone ja pesutilat muistuttavat suomalaisen uimahallia. Lisäksi peseytymisen jälkeen voi rentoutua kuumavesialtaassa ihaillen altaan yläpuolen seinämaalausta.

Viimeiseksi kävimme Hanakairo-kukkapuistossa. Puistossa oli erilaisia näyttäviä kukkaistutuksia sekä sisätiloissa erilaisia trooppisempia kasveja. Puistosta näki myös alueen korkeimman vuoren Daisen-tulivuoren useammasta eri paikasta. Ja näky oli kuin suoraan postikortista.

Daisen-vuori kukkaloiston taustalla

Kuvia retkestä Nikkon kaupunkiin

Viimeisenä viikonloppuna ennen koulun alkua kävimme muutaman vaihtarikaverin kanssa päiväretkellä Nikkon kaupungissa. Sinne kestää junalla pari tuntia ja siellä on mm. yksi Japanin kuuluisimmista pyhäköistä Toshogu. Harmi, että kaikkein kuuluisin portti oli remontissa, joten emme nähneet sitä. Temppelin muutkin osat olivat kuitenkin hienoja ja väkeä ei ollut paikalla mitenkään erityisen paljon, joten reissu oli oikein mukava. Tässä muutama kuva temppelin alueelta.

Viisi kerroksinen pagoda

Toshogu-pyhäkön kuuluisat kolme viisasta apinaa, jotka eivät kuule, puhu tai näe pahuutta

Pyhäkön kuuluisa Nukkuva kissa -puuveistos

Huomenna alkaa Golden week eli viikon mittainen loma. Mä lähden Japanin länsirannikolle Tottorin maaseudulle yhdessä muutaman taiwanilaisen ja toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Taiwanilaisista pari oli Tottorin seudulla työharjoittelussa viime vuonna, joten he käyvät moikkaamassa työpaikkaansa ja tietysti ihmettelemme myös alueen nähtävyyksiä, joihin kuuluu mm. aavikoituneet hiekkadyynit, muutama pyhäkkö, linna sekä japanilainen puutarha. Kiva päästä näkemään muunkinlaista Japania kuin tätä Chiban ja Tokion suurkaupunkia.

Sitä ihka oikeaa arkea

Nyt on pari kokonaista viikkoa tullut elettyä ihan sitä tavallista arkea täällä Japanissa. Normaali päivä on sellainen, että aamulla ylös ja kouluun. Päivä koulussa, jossa ostan lounasta jostakin koulun ruokalasta. Koulun jälkeen kotiin yleensä ruokakaupan kautta ja asuntolalla ensimmäisenä teen jotain ruokaa. Ruoan jälkeen sitten läksyt, suihkuun ja sitten onkin jo aika käydä nukkumaan. Kiire ei varsinaisesti ole, mutta ei sitä arkipäivänä hirveästi muuta ehdi tekemään, etenkin kun läksyjä tulee aika paljon ja niiden lisäksi on joka viikko vielä pieniä pistokokeita opiskelluista kanjeista, kieliopista ja sanastosta. 

Katu koulumatkan varrelta

Joskus kun ei ehdi tai jaksa laittaa ruokaa, niin ostan kaupasta jotain valmista. Täällä valmisruoat onneksi ovat paljon parempia kuin Suomessa. Ruoanlaitto asuntolalla on hieman haasteellista, sillä keittiö on jaettu kaikkien asukkaiden kanssa. Keittiö on suhteellisen iso, mutta varustelultaan hieman erilainen kuin suomalainen keittiö. Esimerkiksi kunnon uunia ei ole lainkaan, vaan vain sellainen mikroa hieman pienempi uuni, jossa voi vaikka paahtaa leipäpalan tai jotain muuta pientä. Lisäksi jokaisen pitää itse hankkia kaikki ruoanlaitto välineet ja astiat enkä ole raaskinut vain tämän neljän kuukauden vuoksi ostaa mitään kummoisia välineitä. On mulla pieni paistinpannu, pieni kattila, leikkuulauta, veitsi, yksi kulho, yksi lautanen, lasi ja muki. Lisäksi on yksi pieni eväsrasia ja iso säilytysrasia, jotta voi tehdä isomman satsin ruokaa kerralla. Onneksi muilta voi aina lainata, jos tarvii jotain muuta!

Tämä lasi tulee ehdottamasti mukanani takaisin Suomeen!

Aluksi ruoanlaitto oli hieman haasteellista myös sen vuoksi, että ruokakaupassa myydään aika erilaisia asioita kuin Suomessa. Ja samatkin asiat näyttävät joskus hieman erilaisilta ja en useinkaan osaa lukea tuotteiden nimiä tai sisältöä, kun kanjit ovat tuntemattomia tai fontti jotenkin erikoinen. Suomessa myös kokkaan yleensä paljon ruokia uunissa, joten täällä on pitänyt miettiä uusiksi, että mitä sitä voi tehdä. Usein tulee tehtyä pastaa, kun se on niin yksinkertaista. Usein myös teen ruokaa yhdessä muiden vaihtareiden kanssa, ettei aina tarvitse syödä omia tylsiä suomalaisia kokkailuja.

Viime viikonloppuna pääsin myös käymään japanilaisen kotona, kun kävimme porukalla tekemässä läksyjä yhden japanilaisen opiskelijan kotona. Hänen äitinsä jopa kokkasi meille sekä japanilaisen lounaan että päivällisen! Tämän viikonlopun sen sijaan ajattelin viettää ihan vaan asuntolalla tehden kasaantuneita läksyjä ellen saa tänään tehtyä kaikkea, jolloin voisi huomenna suunnata vaikka jonnekin päin Tokiota!

Tamagoyaki eli eräänlainen kerrosmunakas ja ihan itse tehty!

Lopuksi voisin vielä mainita, että täällä on nyt viikon verran ollut melkein Suomen kesäkelit. Aamulla on vielä aika viileää, mutta päiväsaikaan suorastaan kuuma. Aurinko kuitenkin laskee jo viiden maissa, joten illat ovat myös paljon viileämpiä. Sää myös vaihtelee todella nopeasti. Aamulla voi olla oikein hieno ja lämmin keli, mutta jo puolilta päivin sataa vettä ja illalla taas poutaa. Tuuli yltyy välillä myös pelottavan kovaksi! Ja siitä muistuikin mieleeni, että tulipa tällä viikolla koettua myös ensimmäinen maanjäristys. Olin omassa huoneessani tekemässä läksyjä, kun aloin ihmettelemään, että miksi tuntuu kuin pöytä ja tuoli heiluisivat hieman tai ihan kuin pyörryttäisi vaikka istuin paikoillani. Sitten se olikin jo ohi ennen kuin ehdin edes tajuta, että se oli tosiaan maanjäristys. Suurin osa maanjäristyksistä onkin vastaavanlaisia pieniä ja lyhyitä järistyksiä, joista ei tarvitse välittää. Chiba on myös melko vakaata aluetta eikä täällä kuulemma järise kovin usein eikä kovin isoja järistyksiä. 

Nyt takaisin läksyjen kimppuun. Seuraavana vuorossa japaninkielinen kohteliaalla japanilla kirjoitettu sähköposti opettajalle ja sen jälkeen täytyy vielä opiskella sanakokeeseen.

Orientaatioviikko ja koulun alkua

Eilen alkoi vihdoin koulu. Mulla oli neljä luentoa eli koulua oli klo. 9-16:20. Kandan yliopistossa koulupäivä on jaettu viiteen periodiin, joiden aikana voi olla luentoja. Ensimmäinen periodi alkaa yhdeksältä ja yksi periodi kestää aina 90 minuuttia. 12:10-13:10 on tunnin mittainen lounastauko ja päivän viimeinen eli viides periodi loppuu kuudelta. Onneksi mulle ei sattunut yhtään luentoa viidenteen periodiin. Oli kyllä yllättävän rankkaa kuunnella ja yrittää ymmärtää koko päivä japania. Tunneilla kun ei puhuta ollenkaan englantia muuten kuin viimeisenä vaihtoehtona, jos ei muuten millään ymmärrä. Tai ellei valitse englanninkielisiä kursseja, jotka käsittelevät mm. japanin historiaa, popkulttuuria tai sosiolingvistiikkaa, mutta itse päätin kurssivalinnoissani keskittyä nimenomaan japaninkielen opiskeluun. Lisäksi otin johdatus Japanin yhteiskuntaan -kurssin, jossa esitellään japaniksi mm. Japanin maantietoa, koulujärjestelmää sekä teeseremoniaa.

Kanda University of International Studies (kandagaigodaigaku)

Kursseja on pakollisia sekä valinnaisia ja kurssivalintoihin vaikuttaa oma taso. Taso määräytyy orientaatioviikolla tehdyn tasotestin perusteella. Tasotesti oli kolmeosainen: kielioppi ja luetun ymmärtäminen, haastattelu sekä lyhyt kirjoitelma omasta suhteestaan japaninkieleen. Tasoja on basic-taso + tasot 1-6. Taso 6 on kaikkein edistynein taso ja sen tason opiskelijan kielitaito on lähes natiivin tasolla ja sille päästäkseen täytyykin olla läpäissyt JLPT N1-tasotesti. Mä pääsin tasolle 3, joka ainakin toistaiseksi vaikuttaa juuri oikealta tasolta. Tasolla 3 on pakolliita kursseja kolme ja sen lisäksi tietyt valinnaiset kurssit, joista voin valita haluamani kurssit. Kurssivalinnat toimivat siten, että nyt aluksi on kaksi viikkoa aikaa valita kurssit. Tämän kahden viikon aikana voi käydä kurssien luennoilla katsomassa haluaako suorittaa kurssin. Kursseille mahtuu vain tietty määrä ihmisiä ja kahden viikon valinta-ajan jälkeen kurssille osallistujat arvotaan, mikäli halukkaita on enemmän kuin paikkoja kurssilla. Kurssit myös ilmeisesti järjestetään, vaikka paikalle ilmeistyisi vain muutama opiskelija, sillä eilen viimeisellä luennolla ei ollut lisäkseni kuin toinen suomalainen opiskelija. Saadaanpahan ainakin henkilökohtaisempaa opetusta!

Edustalla kampusaluetta ja taustalla läheisen bisnesalueen rakennuksia

Orientaatioviikolla tasotestien lisäksi oli kaikenlaista yleistä infoa ja käytiin myös ohjatusti ilmoittautumassa kauungintalolla. Ennen Japanista lähtemistä täytyy sitten käydä uudestaan ilmoittamassa, että muuttaa pois. Lisäksi oli terveystarkastus. Japanin lainsäädäntö määrää, että opiskelijoiden on kerran vuodessa käytävä terveystarkastuksessa ja laki koskee myös maassa oleskelevia vaihto-opiskelijoita. Tarkastukseen kuului rintakehän röntgen, virtsanäyte, pituus/paino, näkö, verenpaine, erittäin pikainen keskustelu lääkärin kanssa (-Do you have any problems? -No -Okay thank you, next..) ja halutessaan myös verikoe. Tiedänpä nyt ainakin varmasti olevani täysin terve.

Kirsikkapuu kampuksella

Koulun lisäksi täällä ei ole ollenkaan mitään ohjattua toimintaa vaihtareille ja en olekaan hirveästi vielä tutustunut muihin kuin saman asuntolan vaihtareihin sekä toiseen suomalaiseen opiskelijaan. Ei siinä, on kyllä riittänyt tekemistä joka päivälle, mutta olisi hauska tutustua myös muihin vaihtareihin. Täytyy vaan itse olla aktiivinen ja tietysti tunneilla tulee varmaan juteltua enemmän muiden vaihtareiden kanssa. Huomenna sunnuntaina on vihdoinkin sellainen päivä, ettei ole sovittu mitään menoa kenenkään kanssa. Voi siis nukkua pitkään, pyykätä, käydä ruokakaupassa ja laittaa ruokaa. Lisäksi pitää tehdä läksyt (millon viimeksi ollut läksyjä?!?) ja valmistautua maanantain tunneille. Kanjeja eli japanilaisia kirjoitusmerkkejäkin pitäisi tietysti kerrata, mutta katsotaan saako sitä mitään aikaiseksi vai meneekö aika asuntolan yleisissä tiloissa muiden asukkaiden kanssa hengaillessa.. :D

Hanami

Kevät on Japanissa kirsikankukkien aikaa. Riippuen säästä kukat aukeavat joka vuosi hieman eri aikaan ja ne kukkivat vain lyhyen ajan. Japanilaiset juhlistavat tätä aikaa järjestämällä kukkien katselujuhlia, joita kutsutaan japaniksi hanamiksi. Hanameja on hieman erilaisia, mutta ideana on kuitenkin kerääntyä porukalla ihailemaan vaaleanpunaisia kukkia, usein piknikin merkeissä.

Hanami illalla Chiba-puistossa

Viime viikolla kävimme hanamissa Chiba-puistossa. Kyseinen hanami alkoi vasta viideltä illalla ja kirsikkapuut oli valaistu upeasti. Valitettavasti suurin osa puista ei vielä kukkinut, mutta paikalla pääsi kuitenkin kokemaan aitoa japanilaista juhlatunnelmaa kaikkine ruokakojuineen. Paikalla oli paljon työ- ja kaveriporukoita piknikillä ja nauttimassa alkoholia.

Keisarillisen palatsin puutarhan uloskäynti

Sunnuntaina kävimme Tokion keisarillisen palatsin puutarhassa ihailemassa kirsikankukkia. Puutarhassa oli ihmisiä aivan käsittämätön määrä. Puutarhan läpi kulki noin kilometrin pituinen tie, jonka kuljimme jonossa yhtenä ihmismassana. Jono alkoi jo kilometri ennen puutarhaa ja jatkui koko puutarhan läpi. Viikonloppu ei siis tosiaan ole parasta aikaa käydä hanamissa Tokiossa.

Keisarillisen palatsin puutarhan edustalla

Keisarillisen palatsin puuutarhan jälkeen suuntasimme piknikille toiseen läheiseen puistoon, jossa kirsikankukat olivat vielä upeampia, sillä kirsikkapuiden oksat kukkineen muodostivat katoksen jalkakäytävän ylle. Oli upeaa lounastaa vaaleanpunaisen kukkaloiston keskellä. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niin lopuksi muutama kuva eiliseltä.

Keisarillisen palatsin puutarha

Keisarillisen palatsin puutarhan ulkopuolella

Keisarillisen palatsin puutarhan kukkaloistoa

Chidoriga-Fuchi -puisto

Chidoriga-Fuchi -puisto

Keisarillisen palatsin puutarhan portilla