Alun fiiliksiä

Vihdoinkin hetki aikaa istahtaa alas ja päivittää kuulumisia. Täällä on oltu nyt viisi päivää. Yhdeksän tunnin lento sujui yllättävän mukavasti, vaikka en hirveästi nukkunutkaan. Menolentoni oli Finnairin kautta ostettu, mutta sen operoi Japan Airlines ja sainkin lennon aikana jo hyvin esimakua Japanista, sillä tarjoilut olivat japanilaishenkisiä, tarjolla oli japanilaisia elokuvia ja jokainen matkustaja sai myös tohvelit, joita japanilaiset käyttävät sisätiloissa. Otin omat tohvelini mukaan koneesta ja käytän niitä asuntolalla aina poistuessani omasta huoneestani. Japanin päässä Naritan lentokentällä maahantulotarkastusjonossa joku mies kiersi katsomassa kaikien passit ja marssitti viisumilla maahantulijat eri jonoon odottamaan. Odotimme kunnes muut lentomme matkustajat olivat päässeet tarkastuksesta ennen kuin oli meidän vuoromme. Tämä ilmeisesti siksi, että meillä kesti tarkastuksessa kauemmin, kun meille piti tulostaa Residence Card, jota pitää kantaa aina mukana todistamaan, että minulla on oikeus oleilla maassa.

Kentällä minua odotti japanilainen opiskelija, joka vei minut asuntolalle. Asuntolalla koin aluksi pientä epätoivoa, sillä asuntolan alakerrassa asuva asuntolaa pyörittävä nainen ei puhu lainkaan englantia. Lisäksi suurin osa asuntolan asukkaista on japanilaisia opiskelijoita, jotka eivät puhu hirveästi englantia. Lisäksi suurin osa muista vaihtareista opiskelee pääaineekseen japaninkieltä, joten asuntolalla yleensä kuulee vain japania. Ymmärrän kyllä melko hyvin mistä puhutaan, mutta on turhauttavaa, kun ei pysty itse osallistumaan kunnolla keskusteluun tai vastaamaan kysymyksiin, kun japaniksi puhuminen on vielä hieman haasteellista. Onneksi tutuistuin kuitenkin pariin taiwanilaiseen tyttöön, jotka puhuvat sujuvasti sekä englantia että japania, joten he toimivat usein tulkkeina, jos en ymmärrä jotain tai osaa selittää asiaa japaniksi. 

Huoneeni asuntolassa

Saapumista seuraavana päivänä oli vaihtareiden tervetulotilaisuus koululla, jossa saimme lisää papereita täytettäväksi ja infoa orientaatioviikosta. Tämäkin tilaisuus oli kokonaan japaniksi, mutta onneksi paikalla oli myös englantia puhuvia japanilaisia opiskelijoita, jotka tulkkasivat tarvittaessa. Tervetulotilaisuuden jälkeen ei sitten olekaan ollut mitään ohjattua toimintaa, sillä varsinainen orientaatio alkaa vasta torstaina 31. päivä, mikä on ollut ehkä hieman harmittavaa, sillä ihmisiin on ollut vaikeampi tutustua. 

Japanilaista asuinaluetta Chiban kaupungissa Makuharihongon kaupunginosassa

Asuntolan jaetussa keittiössä ja ruokailutilassa on kuitenkin tullut onneksi tutustuttua asuntolan muihin asukkaisiin ja olemmekin joka päivä parin muun vaihtarin sekä yhden japanilaisen tytön kanssa käyneet kaupassa ja laittaneet ruokaa yhdessä. Eilen teimme japanilaista okonomiyakia, joka on ikään kuin suolainen lettu tai munakas. Kulhossa sekoitetaan jauhoja, vettä, munia, mausteita ja pilkottua kaalia. Lisäksi lisätään muita täytteitä oman maun mukaan. Me lisäsimme taikinaan lihasuikaleita. Tästä sitten paistetaan pannulla paksuja lettuja. Oishii eli herkullista!

Okonomiyaki

Tänään suunnitelmissa on hanami eli menemme katsomaan kukkivia kirsikkapuita!